|
Taustat
Gliti-tallin historia ulottuu vain noin 10 vuoden päähän, mutta
Minnalla on jo pitkälti yli 30 vuoden kokemus islanninhevosista.
Ensimmäinen ”islanninponi” tuli taloon vuonna 1975. Susanna ostettiin russ-poneihin keskittyvältä Marketta Nyqvistiltä (tuttu myös nimellä
Salmenpohja). Susanna oli 4-vuotisen elämänsä aikana ehtinyt olla jo
viidellä eri omistajalla, ja käytös oli sen mukainen. Sisu kasvoi
pienillä ratsastajilla, kun hevonen kuskasi milloin omenapuun alta,
milloin pyykkinarun alta. Susannan bravuuri oli viistää liiterin nurkan
vierestä niin, että oli pakko hypätä selästä alas, jottei jäänyt jalka
väliin. Vuosien kuluessa vaaka kallistui toiseen suuntaan, ja ennen
pitkää Susanna oli kelpo ratsu ja ennen kaikkea tarmokas vetohevonen
rankametsässä ja myös serkusten viikonloppuajeluilla mummulaan.
Susannan sukupuu oli lyhyt ja ytimekäs: isä Petteri, emä Alina.
Kasvattajat Mauno ja Marja Olkinuora kertoivat, että Petteri ja Alina
kuuluivat vuorineuvos Juuso Waldénin Siilinjärven paperitehtaan
maatilalle tuomaan hevoslastiin. Waldén toi Islannista 1960-luvun
lopulla lastin tai kaksi paperittomia ”lihahevosia” työläistensä
perheiden iloksi. Osa myytiin lähialueelle, mm. Alina Olkinuorille ja
Petteri heidän sukulaisilleen. Susanna syntyi v. 1971 ja sen vanhempi
sisar Mimi v. 1970. Mimi oli yhtä aikaa myytävänä Nyqvistillä kuin
Susannakin, mutta parempijalkaisena Susanna valittiin meille. Vuosia
myöhemmin tapasin Mimin ja sen pitkäaikaisen omistajan Reetta Palvan
ensimmäisiin kuuluneilla islanninhevosten ratsastuskursseilla
Svarvarsissa Karjaalla. Siitä kului taas monta vuotta, kun seuraavan
kerran tapasin Reetan. Hän oli päässyt vuotta aiemmin opiskelemaan
Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekuntaan kuin minä.
Maailma on pieni!
Susannan tullessa meillä oli vielä suomenhevonen, tamma Matsu. Matsu
kuitenkin menehtyi nuorena suolikierteeseen, ja siitä lähtien meillä on
ollut vain islanninhevosia. Alkuun vain kaksi, mutta hevosmäärän kasvu
lähti liikkeelle, kun ostimme yhdessä Anna ja Mia Sorsan kanssa
Islannista tamman Hrönn frá Hrepphólum (tosin sen nimi on World
Fengurissa Hörn) vuonna 1989. Susanna oli menehtynyt samana vuonna
suolistovaurioon, ja Hrönn tuli Susannan tyttären Kitla frá Borgnäsin
(tutummin Iida) kaveriksi. Hevosia pidettiin tuolloin talvet
kotitilallani Pornaisten Halkiassa ja kesät Annan ja Mian vanhempien
luona Jokimäessä. Molemmat tammat varsoivat pari kertaa, kun vielä
asuimme Pornaisissa. Näiden varsojen kotipaikkatunnus on siis frá
Borgnäs. Hrönn ja sen jälkeläiset ovat olleet Annan ja Minnan
yhteisomistuksessa, kun Mia irtautui kimpasta.
Hevosharrastus muuttui sivuelinkeinoksi (siitä voi kyllä olla montaa
mieltä, onko tämä elinkeino vai elämäntapa), kun muutimme Sulkavan
kylälle. Omien hevosten lisäksi alkoi ilmestyä hoitohevosia, ja jokunen
kasvattikin on jo saatu myytyä maailmalle. Koen tärkeäksi tarjota
nuorille hevosille – niin omille kuin hoidokeillekin - mahdollisuuden
kasvaa nuoruusvuotensa laumassa monipuolisessa ja virikkeellisessä
ympäristössä. Tavoitteeni on kasvattaa positiivisia, hyväluonteisia
islanninhevosia, joilla on selkeät askellajit. Hevosten taso voi olla
perhe- ja harrastehevosesta kilpahevoseen – tärkeintä on löytää
toisiinsa sopiva omistaja-hevonen -yhdistelmä.
Gliti-nimi juontaa juurensa
seudun Väläkkä-nimestä. Väläkän tarkoituksesta on erilaisia selityksiä,
joista yhden mukaan alueen läpi virtaava joki tapasi ennen
ruoppaamistaan tulvia keväisin pelloille. Tulvavesi välkehti
kevätauringossa, josta nimi Väläkkä olisi peräisin. Islannin sana
”gliti” tarkoittaa auringon välkettä veden pinnalla.
|
